NARSISTIN HAMPAISSA

Se oli sitä aikaa, kun  naapurustomme rouvista miltei  jokainen oli siunatussa tilassa.  Niinpä mekin  saimme veljieni kanssa pikkusiskon ja isä yhden suun lisää ruokittavaksi.  Olin toisella kymmenellä, kun siskoni Riitta syntyi. Äitini oli jo pitkälti yli neljänkymmenen. Hän oli heti synnyttyäni ryhtynyt kotiäidiksi työskennellen samalla perhepäivähoitajana. Uudessa omakotitalossa riitti puuhaa ja neljän lapsen kanssa kaunosielulla äidillämme oli kädet enemmän kuin täynnä. Siihen päälle vielä hoitolapset.  Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotona oli ajoittain melko rauhatonta. Veljeni Timo ja Juha nahistelivat vähän väliä joko keskenään tai minun kanssani. En tiennyt tuolloin, mikä Timoa vaivasi. Hän tuntui olevan osallisena lähestulkoon kaikissa riidoissa ja nujakoissa mutta kuin ihmeen kaupalla välttyvän rangaistuksilta. En muista varsinaisesti vihanneeni häntä mutta välimme olivat vähintäänkin viileät. Timolle minä olin noita. Voi sanoa, että toisten arvostaminen ja kunnio

Varhaislapsuuteni oli tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. Asuimme suurta omakotitaloa keskustan ulkopuolella yhdessä isoäitini kanssa. Taloa ympäröi 2000 neliöinen vehreä puutarha kasvimaineen ja hedelmätarhoineen.  Oi, niitä huolettomia lapsuuden päiviä! Nuo kesät tuntuvat kestäneen ikuisuuden. Kaikkialla leijaili pionin kukkien, syreenin, jasmikkeen ja hedelmätarhaan levinneiden illakoiden huumava tuoksu. Muistan, kuinka näpersin ahomansikoita timotein varteen ja kuinka tulimme veljieni kanssa sairaiksi liiasta vadelmien ja puutarhamansikoiden syömisestä. Meillä oli aina jotain kivaa tekemistä joko keskenämme tai yhdessä naapurin lasten kanssa.  Talossa kävi paljon sukulaisia ja tuttavia kyläilemässä. Mummi laittoi karjalaisia perinneherkkuja ja maailman parasta piimäkakkua. Hän käytti lähes yksinomaan leninkejä, joiden suojaksi kietaisi kotioloissa vaaleanpunaisen esiliinan. Sapattina tai muina juhlapäivinä hän saattoi koristaa vaatetustaan kultaisella rintakorulla. Mummilla ol