NARSISTIN HAMPAISSA

Minun ja siskoni väliset riidat ovat jatkuneet jo lähes kaksi vuosikymmentä. Toki tuohon ajanjaksoon mahtuu myös aikoja, jolloin vierailimme toistemme luona, olimme ns. väleissä, kuten esimerkiksi silloin, kun hän asui yhdessä miesystävänsä Jaakon kanssa.  He saattoivat pistäytyä luokseni alkuillasta ja häipyä sitten yöksi yhteiseen kotiinsa. Meillä oli yllättävän hauskaa. Muistan esimerkiksi sen, kuinka hioimme tikanheiton sääntöjä. Kierroksen häviäjä , joskus varmaan voittajakin, joutui ottamaan ryypyn kirkasta. Kisat huipentuivat lähes  poikkeuksetta ankaraan tuiskeeseen, erityisesti allekirjoittaneen kohdalla, jolloin jopa naapurit saattoivat kuulla pari valittua sanaa. (Olin lapsena huomattavasti parempi tikanheitossa tai sitten se oli sitä aloittelijan tuuria.) Teimme porukalla retkiä mm. Porkkalaan ja Korkeasaareen. Eläintarhan reissu tosin päättyi siihen, kun siskoni veti yllättäen herneet nenään ja katosi. Etsimme ja odottelimme häntä pitkään, muistaakseni toista tuntia, kunne

Istuin terveyskeskuksen odotushuoneessa isän kuolemaa seuranneena päivänä. Tuntui, että tarvitsin jonkun, jolle jutella tästä kaikesta. Olin pari vuotta aiemmin menettänyt erään minulle hyvin läheisen ihmisen, jonka olin tuntenut koko elämäni. Siihen päälle oli tullut vielä rakkaan koirani kuolema, oma sairastuminen, ja olin tuskin selvinnyt näistä, kun jo isäni kuoli. Mielessä pyöri myös siskoni käytös. Olin vain pyytänyt häntä pesemään kädet sairaalassa käynnin jäljiltä. Mielestäni hänen purkauksensa ei ollut missään suhteessa tekemääni "rikokseen" ja mittani alkoi pikkuhiljaa täyttyä.  Mieleeni  muistui eräskin tapaus, josta oli jo pitkälti toistakymmentä vuotta aikaa.  Tarvitsin tuolloin muutamia  valokopioita. En kuollaksenikaan  muista, mitä tarkoitusta varten mutta koska en omistanut kopiokonetta, pyysin siskoltani puhelimessa, josko voisin käydä hänen luonaan pikaisesti ottamassa muutaman kopion. Se sopi hänelle ja sovimme tapaamisen vielä samalle päivälle.  Kun menin

Isäni Matti oli seurallinen, oikea  ekstrovertti. Hän  piti tiiviisti yhteyttä mm. omiin sisaruksiinsa. Tauno-veli oli ollut erityisen läheinen. Ja juttuahan isällä riitti, olipa sitten juttukaverina sukulainen, naapuri tai vaikka vain joku häppeen katteita (alushousut) kaupitteleva puhelinmyyjä. Hänellä oli tapana hauskuuttaa kuulijoitaan milloin milläkin tarinalla, savolaisella huumorilla ja liioittelulla höystettynä.  Isä oli pidetty. Muistan, kuinka hän vuosia sitten joutui terveyskeskuksen  vuodeosastolle. (Sinne päätyvät ne, jotka eivät selviä kotona mutta joita ei jostain syystä huolita sairaalaan.) Samaan aikaan sairastui myös perhetuttavamme Veijo, joka oli tehnyt pitkän uran Helsingissä poliisin väkivaltarikosyksikössä. Kun Veijo sitten kuuli isäni olevan samalla osastolla, hän pyysi terveyskeskuksen henkilökunnalta siirtoa isän huoneeseen. (Veijo kuoli pian tämän jälkeen.) Isän tämänkertainen sairaalareissu oli kestänyt muutaman viikon. Hänet oli aiemmin päivällä siirretty v

Se oli tuiki tavallinen, harmaa loppusyksyn päivä. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, mitä olin tekemässä, kun puhelin yllättäen soi. Soittaja oli siskoni. Epämiellyttävä tunne iski kuin salama. Se oli tuttu kaukaisesta lapsuudesta, kun peläten odotin aikuisten reaktiota johonkin tekemääni kolttoseen tai vaikka vain siihen, että olin kömpelyyttäni tiputtanut juomalasin lattialle. Mitähän minä olin tällä kertaa tehnyt väärin? Kohta kuulisin kunniani. Tai sitten hän oli jotain palvelusta vailla.  Yllätyksekseni puhelimesta kuului itkua. Veli?! Veljelleni oli täytynyt tapahtua jotain!  - Mari... (itkua) Iskä on kuollut...  Minun oli istuttava alas. Tuntui kuin kaikki voimani olisivat kadonneet. En  tiedä kuinka kauan siinä meni. Tuijotin vain eteeni. Nyt se päivä oli sitten tullut. Tänään, tästä päivästä eteenpäin kuuluisin niihin, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa.  Ajoin parinkymmenen kilometrin matkan lähimpään sairaalaan, jonne isäni oli siirretty ter

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Jeesuksen  sanat lainoppineelle) Syitä tälle blogille on ainakin kaksi: Ensimmäinen on kuulluksi tulemisen tarve, sillä kaikkien näiden vuosien aikana vain harva on ollut halukas kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa ja vielä harvempi on uskonut kuulemaansa. Enkäpä persoonassani on jotain sellaista, mikä luo epärehellisen vaikutelman. Toinen, painavampi syy on se, että tarinallani on jo kertoja. Kenties useita! He ovat niitä suvun ja tuttavapiirin juoruämmiä, juoruakkoja, juorukelloja. Kieleviä  eukkoja, jotka innokkaasti levittävät toisten henkilökohtaisiin asioihin liittyviä juoruja, huhuja, puolitotuuksia ja suoranaisia valheita tarkoituksenaan mustamaalata, joskus jopa tuhota juoruilun